Sanoituksia 13.1.2013

Picasson korvat:

Kirjoitin Picasson korvat laulun kesällä 2012. Idea biisiin lähti istuessani matolla makaavan kummityttöni vieressäni. Ruskeilla silmillään hän kuunteli kumminsa kitaransoittoa ja lisäsin pontta tilanteeseen laulamalla jotain sanoja, jotka liittyivät Picassoon. Tilanne oli itsessään absurdi, mutta samalla opettava; lapset ovat totaalista parhautta ja heille pitää antaa eväät huomiseen. Ensimmäinen säkeistö kyseisestä laulusta on tilannekuvausta tuosta päivästä kesältä 2012 ja toinen säkeistö on lausahdus ainakin 15 vuoden päähän, kun veljeni poika ja kummityttöni ovat molemmat aikuisuuden kynnyksellä. Toki tämän laulun voi muutenkin tulkita, mutta itse tein näin.

Sinulla oli kauniit silmät

kun makasit siinä matolla.

Kuuntelin hengitystä

kitara soi kiitosta.

On niin kovin uskomatonta,

että muka kaikki sattumaa.

Kaksi ihmistä, kaksi unta.

Lauloin Picasson korvista.

Olla nuori ja tietää kaikki jälleen.

Rakentaa huomista muistaa ei mitään jää jälkeen.

Sinulla on kauniit silmät,

vaikka en ole nähnyt sinua.

Kuunteletko hengitystä?

Oletko sekoittanut jonkun pään?

Minä uskon, toivon ja luulen.

Että tässä vielä hyvin käy.

Kulje tyttö polku tuuleen

alatko Picassoa ymmärtää?

Olla nuori ja tietää kaikki jälleen.

Rakentaa huomista muistaa ei mitään jää jälkeen.

Picasson korvat.

Olla nuori ja tietää kaikki jälleen.

Rakentaa huomista muistaa ei mitään jää jälkeen.

Sateenkaarileijat:

Hieman ennen joulua nukuin ja heräsin keskellä yötä siihen, että nyt on pakko kirjoittaa. Lyriikat syntyivät raakaversiona parissa minuutissa ja jatkoin uniani. Meillä on sairas maailma. Vaikka koulu - työ - perhe - kuolema yhtälö on helppo ja ihan toimiva niin perinteinen maailmantuska valtaa meistä monet. Mikä on elämäntarkoitus ja mitä haluan saada aikaiseksi elämältä? Vaikeisiin kysymyksiin on vaikea saada vastauksia. Mihinkään ei saa uskoa ja ihmeitä ei ole. Uskonnot ovat tyhmille ja täytämme tuon tyhjyyden ensimmäisellä roskalla, joka eteemme sattuu. Minun on vaikea selkokielisesti kertoa sitä, mitä haen takaa, joten tulkitkaa te. Ehkä ymmärrätte.

Laura vieläkö sä haaveilet, että jossain teatterissa näyttelet.

Vai istutko sä pöytäs äärellä - keräät palasia siitä, mitä on jäljellä.

Meidän toiveemme ovat vain varjoja siitä, miten oisi voinut olla.

Sateenkaarileijoja - pitämässä yllä taivasta.

Särkyneitä toiveita - pitämässä jalkojamme maassa.

Laura muistatko kun kerroit sen, että jos haluu olla onnellinen.

Ei pidä hengittää vaan tahtoa. Kun henki kulkee onko mitään olemassa?

Meidän toiveemme ovat vain varjoja siitä, miten oisi voinut olla.

Sateenkaarileijoja - pitämässä yllä taivasta.

Särkyneitä toiveita - pitämässä jalkojamme maassa.