Joosuan hedelmät

Jokainen, joka on joskus toiminut musiikkialalla esiintyvänä artistina tietää sen harppauksen, kun levyttävästä artistista kuoriutuu esiintyvä. Olen esiintynyt bändien kanssa useita kymmeniä kertoja näiden viimeisen viiden vuoden aikana, mutta Joosuan kanssa lähtiessäni Monttuun esiintymään minua jännitti. Jännitti niin paljon, että paria viikkoa aikaisemmin vatsassani pyöri perhosia ja 16.3 lauantaista en muista juuri mitään. Jotain kertoo sekin, että muistin vaihtaa kitaraan kielet vasta muutama tunti ennen keikkaa, joten ongelmia keikalla tuli kitaran vireen kanssa. Seuraavalla kerralla muistan tämänkin tärkeän läksyn. Oli silti ihanaa.

Esiintymisen jälkeen olin jonkinasteisessa post-traumaattisessa shokkireaktiossa. En pystynyt puhumaan mitään järkevää vähään aikaan ja lähdin kotiin nukkumaan, vaikka uni ei heti tullutkaan silmään. Nyt kuitenkin olen saanut jotain tajua siihen millaista on sooloartistina esiintyä. Seuraavalla kerralla ei jännitä niin paljoa toivottavasti. Jännittäminen ei muuten paha asia; se kertoo siitä, että oikeasti välittää mitä tekee.

Kiitokset yleisölle ja Minä ja Ville Ahoselle. Olette loistava bändi, jossa upeita persoonia. Uudet keikkapäivät muuten paukahtavat internettiin tämän kuun lopulla. Vielä on ainakin yksi keikka myymättä, joten bookatkaa shrillbookingin kautta minut. Olette rakkaita ja bless ya'!