Kysyt vieläkin, miksen ole vastannut
sun viesteihin. Olenko onnellinen?
No sain lasit silmäni peittämään
ja ehkä kasvoin ohitses kuin itsestään.
sun viesteihin. Olenko onnellinen?
No sain lasit silmäni peittämään
ja ehkä kasvoin ohitses kuin itsestään.
Ei. Me ei kuoltu koskaan.
Joskus vieläkin palaan siihen huoneeseen
hetken unessani siinä leijailen.
Tutut sohvat, tv ja pöytä kukkineen.
Kaikki samoin: kuva vuosien takainen.
hetken unessani siinä leijailen.
Tutut sohvat, tv ja pöytä kukkineen.
Kaikki samoin: kuva vuosien takainen.
Ei. Me ei kuoltu koskaan.
Lupasimme toisillemme viettää
kevään yhdessä,
mutta lupaus on lupaus!
Annetaan sen särkyä.
kevään yhdessä,
mutta lupaus on lupaus!
Annetaan sen särkyä.
Ei. Me ei kuoltu koskaan.
Tämä laulu syntyi joskus elokuun lopulla raakileena. Sen sovittaminen aloitettiin lokakuun aikoihin muistaakseni ja sanat syntyivät samalla. Lyriikat kertonevat tarinaa siitä, kuinka pariskunta päätti alkuhuumassa elää toistensa kanssa loppuun asti. Eivät eläneet. Eron jälkeisenä aikana toinen hämmästelee miten kauaksi rakkaus on heidät vienytkään toisistaan. Jatko-osa laululle 0745?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti