Eikä kuoltu koskaan.

https://soundcloud.com/joosuan-hedelm-t/joosua-me-ei-kuoltu-koskaan

Kysyt vieläkin, miksen ole vastannut
sun viesteihin. Olenko onnellinen?
No sain lasit silmäni peittämään
ja ehkä kasvoin ohitses kuin itsestään.

Ei. Me ei kuoltu koskaan.

Joskus vieläkin palaan siihen huoneeseen
hetken unessani siinä leijailen.
Tutut sohvat, tv ja pöytä kukkineen.
Kaikki samoin: kuva vuosien takainen.

Ei. Me ei kuoltu koskaan.

Lupasimme toisillemme viettää
kevään yhdessä,
mutta lupaus on lupaus!
Annetaan sen särkyä.

Ei. Me ei kuoltu koskaan.

Tämä laulu syntyi joskus elokuun lopulla raakileena. Sen sovittaminen aloitettiin lokakuun aikoihin muistaakseni ja sanat syntyivät samalla. Lyriikat kertonevat tarinaa siitä, kuinka pariskunta päätti alkuhuumassa elää toistensa kanssa loppuun asti. Eivät eläneet. Eron jälkeisenä aikana toinen hämmästelee miten kauaksi rakkaus on heidät vienytkään toisistaan. Jatko-osa laululle 0745?

Saima Harmajalle

Saima Harmaja (2013)

1) Matkalla kotiin
2) 0745 (Sunnuntaina)
3) Sateenkaarileijat
4) Kahvilaulu
5) Aaveet
6) Tänään aurinko nousi
7) Saima Harmaja

Olli Somero : Vokaalit, kitara
Antero Pajunen : Vokaalit, kitara, looper

Marko Harinen : Äänitys, miksaus, masterointi ja tuottaminen. Lisäksi laulussa nro 2 tamburiini.
Mikko Korpi : Tuottaminen, couchaus ja rytmimuna kappaleessa 4. (Kiitos, että olet olemassa Mikko. Kaikesta.)
Petra Wolff : Kannen grafiikka.



Taustat sanoitusten takaa.

1) Matkalla kotiin 
Tämä laulu syntyi monessa eri osassa. Tapailin osaa soinnuista jo syksyllä ja asettelin siihen useita eri laulumelodioita ja sanoituksia. Erään ystäväni Jukan kanssa vietetyn ravintolaillan aikana sain kuitenkin kuulla omasta taustastani ja niistä asioista, joihin uskon sen verran kovaa kritiikkiä, että oli pakko avautua. Auton ratissa ajeltuani tuon yön aikana päästin nykyiset sanoitukset kerralla ulos. Laulun tarkoituksena on kuvata tätä maailmaa jossa elämme. Maailmaa, jossa meille tarjotaan sivistystä, mutta ei sivistyneisyyttä. Minua ahdistaa ilmapiiri, jossa jonkun uskoessa johonkin täytyy kyseinen henkilö leimata idiootiksi. En tarkoita sitä, että omat maailmankatsomukseni olisi mitenkään oikea, vaan lähinnä sitä, että jos omaa jonkun maailmankatsomuksen henkilö leimataan. "Matkalla kotiin" lause taas  on suora viittaus omaan elämänkatsomukseeni, joka on luultavasti täysin vapaa uskonnollisista teeseistä; olemme kaikki matkalla kotiin. Koko ajan.

2) 0745 (Sunnuntaina) Istuskelin heinäkuun alussa leirikeskuksessa, jossa olin työntekijän virassa vetämässä leiriä. Kitaralla tapaillessani löysin tuttuakin tutumman sointukuvion johon hyräilin melodiaa päälle. Seuraavana päivänä ystäväni Mikko Korpi saapui paikalle ja soitimme tämän laulun kahdestaan parin minuutin harjoittelulla kännykkääni muistiin. Sanoitukset käsittelevät eroamisen temantiikkaa. Minulla on lähipiirissä ollut useita eroamisia lähiaikoina pitkistä suhteista ja pyrin asettautumaan heidän asemaansa. Tämä laulu myös kumartaa Lassi Nummelle ja Risto Rasalle, joihin tarkkasilmäisimmät voivat löytää suorat viittaukset. Jääköön se jokaisen mietittäväksi mitkä rivit ovat tribuutteja heille.

3) Sateenkaarileijat Ensimmäinen oikeasti Joosualle tehty biisi. Tämä nauhoitettiin nopeasti joskus kevään alussa ja tunsin pakottavaa tarvetta nauhoittaa tämän uudelleen sen saaman pienen kulttisuosion nimissä. On hauskaa, että musiikkini tästä projektista tunnetaan tästä biisistä. Itse en kovinkaan paljoa ymmärrä, mikä tässä mahtaa viehättää. Itse ainoastaan pystyn elämään tämän biisin syntyhetken uudelleen aina, kun tämän kuulen. Vanhempieni kotona veljeni vanhassa huoneessa. Yöllä herätys ahdistavaan tunteeseen ja kerralla sanat paperille. Kukakohan tuo Laura muuten on?

4) Kahvilaulu Laulu sai ensiesityksensä toukokuussa lokkilavalla. Ehdittiin Mikon kanssa treenaamaan tämä laulu nopeasti lavan takana ja suoraan estradille. Sanoitusten synty alkoi erään unen jälkeen. Minulla oli ja on vielä olemassa ystävä, jonka kanssa olimme yli kymmenen vuotta todella paljon tekemisissä. Koimme lapsuutemme ja nuoruutemme aikana elämämme parhaimmat ja myös ne pahimmat ajat. Tämä ystäväni kuitenkin on sairastunut niin, että en voi enää hänen kanssaan olla tekemisissä. En sen takia, että en haluaisi. Aina kun muistelen yhteisiä hetkiämme tulee mieleeni välähdyksenomainen momentti Porin Amiscafésta, jossa joimme lukiolaisina kahvia ja pohdimme kuinka suuri juuri perustetusta rockbändistämme tuleekaan. Kaikki ovet olivat ihan oikeasti avoimet. Voisimmepa juoda vielä kerran ne kahvit.

5) Aaveet Tämäkin laulu on välähdys lukioaikojen ystäviin. Suuremmassa kaavassa vain. Jussille, Henrikille ja Ollille. Ajoimme kerran Jussin kanssa Mäntyluodosta keskustaan päin kevään aikana ja Jussi kertoi lähtevänsä Uuteen-Seelantiin. Tiesin jääväni täysin yksin. Siinä hetkessä oli kuitenkin jotain lohdullista ja kypsää. Biisi on nauhoitettu jo maalis-huhtikuussa, mutta teema sopii hyvin levylle.

6) Tänään aurinko nousi En pidä rakkauslaulujen kirjoittamisesta. Niitä on lähes jokainen biisi maan päällä. Anteron riffin pohjalle kuitenkin syntyi tällainen laulu, joka sai sanoituksensa erään siivoamattomuusoperaation jäljiltä. Olen kihloissa ihanan Veeran kanssa ja en voisi saada parempaa ihmistä. Sellaista, joka jaksaa katsoa perään päivän toisensä jälkeen, vaikka olenkin pää pilvissä kokoajan. Hän on se voima, joka pitää minua maassa. Tällainen anteeksipyyntö ja rakkauslaulu neljän yhteisen vuoden jälkeen. Ensivuonna häät. Olen onnellinen.

7) Saima Harmaja Olen lukenut runoja pienestä pojasta asti. Ensimmäisen runokirjani luin seitsemänvuotiaana ja viimeksi luin Pertti Saarisen kootut, jonka ostin Helsingistä antikvariaatti Sofiasta. Saima on ollut minulle teini-ikäisestä asti se surullisen hahmon prinsessa. Jokainen runonsa soi elämää kuoleman keskellä johtuen heikentyneestä terveydentilastaan. Haluaisin liittää tähän loppuun kuvan, joka selkeyttäisi tämän laulun teeman hyvin. Siinä nuori Saima makasi rannalla jalat kohden taivasta. Haikeus jossain silmissä. Kuva on kuitenkin kadonnut jonnekin internetin syövereihin. Se oli kaunis silti.

Reittejä jotka eivät johda mihinkään

Onpas siitä aikaa. Siitä, kun viimeksi kirjoitin jotain järkevää tännekin. Blogi on minulle erittäin hankala alusta, koska se ei vaadi jatkuvaa valvomista. Toisekseen unohdan aina välillä tämän olemassaolon, joka aiheuttaa sen, että en muista kirjoittaa tänne mitään.

Joosua on kuitenkin herännyt hiljaisesta ajatuksesta keikkailevaksi aktiksi. Olen soitellut nyt muutaman kuukauden aikana lähes kymmenen keikkaa ja lisää on tulossa. Kiitokset muuten Mikko Korvelle avustamisesta keikoilla, sekä muutenkin tämän projektin ympärillä. Erittäin hieno mies ja nuoresta iästä huolimattaan erittäin kokenut alalla.

Nykyään Joosua soittaa livenä kahden miehen kanssa. Antero Pajunen, jonka olen tuntenut noin 6 vuotta ja kunnolla nelisen vuotta tarjoutui heti alussa tulemaan osaksi tätä projektia ja hyvin on pärjännyt. Meitä yhdistää aikalailla samanlainen näkemys, sekä se että olemme hurjan laiskoja treenaamaan jos sille päälle satumme. Kunnialla kuitenkin olemme päässeet läpi yhteisistä keikoistamme ja soundimme paranee kokoajan. Hän muuten soittaa nykyään loopperille kaikki raidat, joten itse olen saanut kunnian luopua kyseisestä vempaimesta. Hyvin soittaakin.

Joosua astuu studioon parin viikon sisällä, jossa nauhoitamme levyn nimeltä "Saima Harmaja". Levy tulee sisältämään vielä tällä hetkellä määräämättömän määrän raitoja, mutta esimerkiksi suosittu "Sateenkaarileijat" tullaan nauhoittamaan uudelleen. En ole enää tyytyväinen muihin nauhoittamiini biiseihin, kuin "Aaveet". Uutta materiaalia levylle tulee paljon. Jopa niinkin paljon, että olen miettinyt miten ihmeessä olen onnistunut säveltämään näin monta biisiä näin lyhyessä ajassa. Kansista muuten vastaa Petra Wolff niminen maanmainioin taiteilija. Kannet ovat kauniit. Musiikkikin on kaunista. Tekin olette kauniita.

Älä tapa!

Tänään ja eilen minua on koskettanut seuraava runo. Julkaisen sen poikkeuksellisesti tässä blogissa, jotta muistaisin sen vielä tulevaisuudessakin.

Älä tapa!
Älä muurahaista tapa jos se sattuu kulkemaan tiesi poikki:
sillä on omaiset ja yhteydet ja tehtävä kesken.
Älä tapa hyönteistä kun se istahtaa kädellesi
etkö tunne sen luottamuksen painoa, älä tapa!
Älä tapa käärmettä kun se keväällä nousee kolostaan
sen kesä on lyhyt ja varjo matala, ei sinua uhkaa
sillä on sydän ja sukupuoli
sillä on hennot hartiat, kanna itse taakkasi
älä tapa, anna elävänä mennä
anna ehjänä pysyä!
 
Älä tapa puuta, älä tervaleppää rannassa
turhaan tapa, se on aikaa edellä
sen tehtävä on laaja ja sinulta salassa
se on mukana mutta yhtälailla yksin
juuriinsa sidottu kuin sinä kohtaloosi.
Älä tapa puuta ja kaikkia meitä joita
puu elämällään suojelee!
 
Älä tapa vaikka monet niin tekevät, älä sinä!
Kuule miten syvällä sinussa hiljaa parahtaa
aina kun elävää lyödään!
Älä mykistä vaistoasi, vanhinta osaasi älä tuhoa
anna tunteesi itkeä ja elpyä
anna järkesi voimistua
tajuamisen valossa.
Älä tapa!
 
Ja kun lakkaat tappamasta
näet miten olet kaikessa mukana
ja valoa on ja puiden nöyrää voimaa
ja iloitset
 
ilon pyörre nostaa sinut
kuin ilmavirta linnun lentoon.

- Liisa Laukkarinen

Jokainen, joka on joskus toiminut musiikkialalla esiintyvänä artistina tietää sen harppauksen, kun levyttävästä artistista kuoriutuu esiintyvä. Olen esiintynyt bändien kanssa useita kymmeniä kertoja näiden viimeisen viiden vuoden aikana, mutta Joosuan kanssa lähtiessäni Monttuun esiintymään minua jännitti. Jännitti niin paljon, että paria viikkoa aikaisemmin vatsassani pyöri perhosia ja 16.3 lauantaista en muista juuri mitään. Jotain kertoo sekin, että muistin vaihtaa kitaraan kielet vasta muutama tunti ennen keikkaa, joten ongelmia keikalla tuli kitaran vireen kanssa. Seuraavalla kerralla muistan tämänkin tärkeän läksyn. Oli silti ihanaa.

Esiintymisen jälkeen olin jonkinasteisessa post-traumaattisessa shokkireaktiossa. En pystynyt puhumaan mitään järkevää vähään aikaan ja lähdin kotiin nukkumaan, vaikka uni ei heti tullutkaan silmään. Nyt kuitenkin olen saanut jotain tajua siihen millaista on sooloartistina esiintyä. Seuraavalla kerralla ei jännitä niin paljoa toivottavasti. Jännittäminen ei muuten paha asia; se kertoo siitä, että oikeasti välittää mitä tekee.

Kiitokset yleisölle ja Minä ja Ville Ahoselle. Olette loistava bändi, jossa upeita persoonia. Uudet keikkapäivät muuten paukahtavat internettiin tämän kuun lopulla. Vielä on ainakin yksi keikka myymättä, joten bookatkaa shrillbookingin kautta minut. Olette rakkaita ja bless ya'!

Tämä kaikki sortuu aina täyteen.

Julkaisin tänään kaksi uutta laulua: Kolme kaunista sanaa ja Aaveet. Molemmat laulut ovat eri äärilaitoja tuotannossani ja haluaisin nyt hieman valaista molempien biisien taustoja.

Kolme kaunista sanaa syntyi tammikuussa astuttuani studiosta ulos. Se introriffi oli rytmeineen syntyi samalla, kun löysin nuo kaksi sointua jotka biisissä ovat. Häpeillen täytyy sanoa, että tämä laulu oli minun mielestäni se, jonka jätän ulkopuolelle, mutta keikkamyyjäni Mikko suostutteli minut tämän nauhoittamaan, koska olen hänen myyntipuheissaan energinen. Kai sitten olenkin. Lyriikat ovat suoraviivaisinta hengellistä, jota olen koskaan kirjoittanut. Koko biisin idea on kosioretki Raamatullisin eväin. Ne on kuitenkin piilotettu niin hyvin, että maallinen tulkinta saattaa olla mielenkiintoisempi, kuin tämä josta nyt puhun. Pre-chorus eli osa jossa laulan: "Olisimme kahden eikä tuuli kaataa voi/ olisimme kahden eivätkä pedot yllätä" juontaa juurensa VT:n Saarnaajan kirjan vanhempaan Suomennokseen (1933), jossa on kaksi jaetta: "10. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös." ja "12. Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.". Se velka muuten jota olemme toisillemme kiteytyy Minä rakastan sinua sanoihin; se on ainoa totuus mitä maailmassa on. Kaikki muu on omien näkemysteni mukaan täysin turhaa ja arvotonta. Meidän tehtävämme on maksaa elämän antamaa velkaa toisillemme rakkaudella. Laulu ei sinänsä ole rakkauslaulu näin tulkiten, mutta en pistä pahakseni jos joku siitä sellaiset kicksit saa.

hei kuule mua.
ei meille aikaa oo liikaa annettu.
sulla on jotakin
jotakin mikä mulle voisi kuulua.

olisimme kahden eikä tuulii kaataa voi
olisimme kahden eikä pedot yllätä

anna mulle kolme kaunista sanaa
ne kolme jotka oomme velkaa
anna mulle kolme kaunista sanaa
ne kolme jotka oomme velkaa

ei sulta kysytä
paljon sä sait vaan paljon annoit pois
ja se joka tulee sydämestä
on aina aitoo ja kaunista

Aaveet syntyi taas istuessani tämän tietokoneen äärellä, jolla nyt kirjoitan. Vein tässä laulussa sovituksen äärimmäiseen yksinkertaisuuteen, koska halusin sen sanoman olevan mahdollisimman hyvin esillä. Tämä laulu on ehkä omaa maailmantuskaani siitä, että aika kuluu liian nopeasti eteenpäin. Silloin, kun haluat olevasi maailman huipulla sinun tulee uskoa siihen. Näin silmissäni sanoitusten syntyessä muistikuvan muutaman vuoden takaa. Ajelimme tuolloin ystäväni Jussin kanssa Mäntyluodossa Porissa ja hän kertoi minulle lähtevänsä Uuteen-Seelantiin vuodeksi. Olin onnellinen puolestansa. Noihin aikoihin meillä oli ystävieni kanssa tapana ajella ympäri Poria autolla ja esimerkiksi soittaa Rolandin minivahvistimen kanssa Born of Osiris nimisen yhtyeen biisejä kitaralla. Tuollaisia keväisiä hetkiä, jolloin vastaleikattu ruoho oli muutakin kuin tuoksu jossain kaukana. Olemme kaikki haalistuneita kuvia siitä, jota joskus olimme. Kuin aaveita asioista, jotka ovat meihin vaikuttanet. Tämä on haikeaa. Haluankin omistaa tämän laulun Jussille, Henrikille ja Ollille. Olette rakkaita, vaikka emme enää toisiamme näekään niin usein.

Puoli viideltä autossa
radio soi Gloriaa
Vasta leikatussa ruohossa
tuttua maisemaa.
Olemme aaveita

Jotain pimeydessä liikahtaa
se mikä jäi vuosien taa.
Kun ei voi löytää sanoja
täytyy oppia kuulemaan.
Olemme aaveita.

Aaveet

Julkaisen maaliskuussa singlen "Aaveet", jonka nauhoitukset tänään saatiin puoleenväliin. Minulle oli kertynyt biisimateriaalia aika paljon jo, mutta päädyin Aaveet laulun lisäksi nauhoittamaan "Kolme kaunista sanaa" nimisen veisun, koska se tuo mukavaa vastapainoa Aaveet laulun raukealle tunnelmalle. Päivitän huomenna lisää. Elämme ajassa.

Kertomuksia ajasta

Olen saanut kirjoiteltua uutta materiaalia noin viiden kappaleen verran. Kaikkia niistä pitää silti vielä sovittaa ja sanoittaa kuntoon, mutta materiaalia siis on. Yritän pysyä mahdollisimman kaukana rakkauslauluista, koska en näe osaavani antaa tuohon loppuunkaluttuun aiheeseen paljoa uutta. Yksi laulu on silti niin perus rakkausbiisi, että hävettää. Voi minua. Keikkabookkaukseni hoitaa tätä nykyä shrill booking ja mikäli haluat nähdä minut missä tahansa soittamassa kesällä niin pistä mailia shrillboooking@hotmail.com ja esittele tapahtuma. Esiintymisiä on jo ehditty bookkaamaan kesälle ja epäilen jatkavani keikkailua heinäkuusta 2013 eteenpäin niin aktiivisesti, kuin vain voin. Formaattina youtube on alkanut kiinnostamaan minua. Saa nähdä saanko potkittua itseni nauhoittamaan kameran eteen livenä joitain biisejäni.

Kylmää kahvia ja Joosua

Vau. Kahden päivän aikana soundcloudissa lähes 600 kuuntelua ja määrä nousee kokoajan. Paljon positiivista palautetta ja hämmästelyä, että mitä Olli sä nyt tällaista päätit tehdä. Olen sanaton kaikesta palautteesta ja onnellinen, että osuin johonkin joka kiinnostaa tällä tavalla näin vähällä mainostuksella. Sydämelliset kiitokset kaikille.

Olen näiden kahden päivän aikana tullut yhä varmemmaksi siitä, että Joosua lähtee myös lavalle esiintymään. En tiedä vielä porukkaa, mutta suunnitelmia on ollut. Niistä myöhemmin lisää. Itse haluaisin pitää homman intiiminä ja pistää mukaan vain itse samplattua rumpua, kuten näillä kahdella biisillä ja kitaraa laululla höystettynä. Joudun nyt kuitenkin pohtimaan riittääkö se.

Palaan studiolle takaisin helmikuussa aikeissani nauhoittaa ainakin pari laulua lisää. Aikaisintaan lähden keikalle tuon jälkeen.

Kiitos vielä kaikille ja tästä jatketaan.

Sanoituksia 13.1.2013

Picasson korvat:

Kirjoitin Picasson korvat laulun kesällä 2012. Idea biisiin lähti istuessani matolla makaavan kummityttöni vieressäni. Ruskeilla silmillään hän kuunteli kumminsa kitaransoittoa ja lisäsin pontta tilanteeseen laulamalla jotain sanoja, jotka liittyivät Picassoon. Tilanne oli itsessään absurdi, mutta samalla opettava; lapset ovat totaalista parhautta ja heille pitää antaa eväät huomiseen. Ensimmäinen säkeistö kyseisestä laulusta on tilannekuvausta tuosta päivästä kesältä 2012 ja toinen säkeistö on lausahdus ainakin 15 vuoden päähän, kun veljeni poika ja kummityttöni ovat molemmat aikuisuuden kynnyksellä. Toki tämän laulun voi muutenkin tulkita, mutta itse tein näin.

Sinulla oli kauniit silmät

kun makasit siinä matolla.

Kuuntelin hengitystä

kitara soi kiitosta.

On niin kovin uskomatonta,

että muka kaikki sattumaa.

Kaksi ihmistä, kaksi unta.

Lauloin Picasson korvista.

Olla nuori ja tietää kaikki jälleen.

Rakentaa huomista muistaa ei mitään jää jälkeen.

Sinulla on kauniit silmät,

vaikka en ole nähnyt sinua.

Kuunteletko hengitystä?

Oletko sekoittanut jonkun pään?

Minä uskon, toivon ja luulen.

Että tässä vielä hyvin käy.

Kulje tyttö polku tuuleen

alatko Picassoa ymmärtää?

Olla nuori ja tietää kaikki jälleen.

Rakentaa huomista muistaa ei mitään jää jälkeen.

Picasson korvat.

Olla nuori ja tietää kaikki jälleen.

Rakentaa huomista muistaa ei mitään jää jälkeen.

Sateenkaarileijat:

Hieman ennen joulua nukuin ja heräsin keskellä yötä siihen, että nyt on pakko kirjoittaa. Lyriikat syntyivät raakaversiona parissa minuutissa ja jatkoin uniani. Meillä on sairas maailma. Vaikka koulu - työ - perhe - kuolema yhtälö on helppo ja ihan toimiva niin perinteinen maailmantuska valtaa meistä monet. Mikä on elämäntarkoitus ja mitä haluan saada aikaiseksi elämältä? Vaikeisiin kysymyksiin on vaikea saada vastauksia. Mihinkään ei saa uskoa ja ihmeitä ei ole. Uskonnot ovat tyhmille ja täytämme tuon tyhjyyden ensimmäisellä roskalla, joka eteemme sattuu. Minun on vaikea selkokielisesti kertoa sitä, mitä haen takaa, joten tulkitkaa te. Ehkä ymmärrätte.

Laura vieläkö sä haaveilet, että jossain teatterissa näyttelet.

Vai istutko sä pöytäs äärellä - keräät palasia siitä, mitä on jäljellä.

Meidän toiveemme ovat vain varjoja siitä, miten oisi voinut olla.

Sateenkaarileijoja - pitämässä yllä taivasta.

Särkyneitä toiveita - pitämässä jalkojamme maassa.

Laura muistatko kun kerroit sen, että jos haluu olla onnellinen.

Ei pidä hengittää vaan tahtoa. Kun henki kulkee onko mitään olemassa?

Meidän toiveemme ovat vain varjoja siitä, miten oisi voinut olla.

Sateenkaarileijoja - pitämässä yllä taivasta.

Särkyneitä toiveita - pitämässä jalkojamme maassa.